Padel-maila ei ole paistinpannu
Entisen Davis Cup-pelaajan Nurmisen Tapsan saa haastaa 100 euron panoksella tennisotteluun, jossa itse saat pelata tennismailalla ja Tapsa pelaa paistinpannulla. Usein padel-kentän laidalla tulee mieleen, että onkohan tässä jokin paistinpannuhaaste menossa, kun padel-mailaa pidetään kädessä aivan kuten paistinpannua. Otetta kutsutaan myös läntiseksi otteeksi.
Mailan tuppi tulisi olla reilusti kämmenen sisällä, jotta ranteen käyttö kaikkiin suuntiin olisi mahdollista. Lisäksi lyönnissä on tällöin pidempi vipuvarsi ja vähäisempi voimankäyttö on mahdollista.
Paistinpannuote on yleinen "perusote" padelkentällä, sillä tällä otteella useimmat pelaavat tennistä kämmeneltä. Erona vain on se, että tenniksessä kahdella kädellä rystyä lyödessä ei oikean käden otteella ole niin merkitystä, koska mailan kärjen liikettä ohjataan pääosin vasemmalla kädellä. Suurin osa lyö padelissa rystyä kuitenkin yhdellä kädellä jolloin paistinpannuote tuo mukanaan tiettyjä ongelmia:
- Paistinpannuotteella rystypuolelta syötönpalautukset sekä lyönti nousevaan palloon (esim. puolivolley) ovat vaikeita. Liikuttaessa hyökkäyssuuntaan olisi tärkeää osata blokata pompun jälkeen nouseva pallo varmasti vastustajan puolelle pitämällä mailan lapa "suljettuna" tai lyödä siihen jopa lievä yläkierre. Kenenkään ranteen liikkuvuus ei rystylyönnissä tähän riitä, jos ote on paistinpannu.
- Matalat volleyt, lobit ja seinän jälkeen lyödyt pallot kämmeneltä. Näissä lyönneissä mailan kärkeä tulisi avata, sillä kaikkiin edellämainittuihin tulisi lyödä lievä alakierre tai ainakin kierteetön pallo. Ranteen liikkuvuus on tähänkin kiertosuuntaan rajallinen, joten otteen tulisi olla vasara.
- Bandejaan ei paistinpannuotteella saa kunnon alakierrettä. Huiput lyövät bandejaa reilusti itäisellä otteella, jolla leikkaavat palloon hurjan alakierteen. Paistinpannuotteella palloon tulee useimmiten myös sivukierrettä, joka krossina tuo palloa kauemmas seinästä tehden siitä helpomman puolustettavan (jos kierteen osaa lukea). Viborassa toki sivukierre on toivottavaa, mutta sitä oikeakätisten pitäisi lyödä rystykulmaan, jolloin sivukierre kuljettaa palloa lähemmäs seinää.
- Kovan rematen ja yläkierre-rematen lyöminen on myös paistinpannuotteella vaikeaa ellei mahdotonta. Ranteen rajoitettu liike estää kyynärvarren kiertymisen, mikä on näiden lyöntien suorittamisen ehdoton edellytys.
Otteen vaihteleminen kesken pisteen:
Pidempään pelanneilla otteen vaihtaminen täysin uudeksi kaikissa lyönneissä tuntuu olevan vaikeaa ja epäluontevaa. Miksi siis sekoittaa oma peli täysin? Mielestäni ratkaisu voisi olla fiilistellä, miltä erilaiset otteet eri lyönneissä tuntuvat. Volleyssä aikaa otteen muuttamiseen on harvoin, mutta kaikissa muissa lyönneissä otetta ehtii vaihtaa ennen lyönnin suorittamista.
Itse koen luontevaksi vaihdella otetta kesken pisteen seuraavalla tavalla:
- Matalat seinäpumput läheltä seinää rystyltä selvällä paistinpannuotteella ja kämmeneltä selvästi itäisellä otteella, jotta saan mailan helpommin pallon alle ja taakse.
- Kaikki iskulyönnit ja syöttö reilusti itäisellä otteella
- Volleyt neutraalilla vasaraotteella paitsi matalat pallot, joihin joudun kurottamaan verkkonauhan alapuolella lyön joskus samoin kuin yllämainitut seinälyönnit. Jos palloon pysty hädintuskin kurottamaan, tiputan mailaa myös alemmas kädessäni saadakseni vaadittavat lisäsentit palloon ylettymiseen. Joskus lisäsentit ovat tervetulleita, mutta mailan pituus kun valitettavasti on mitä on...
Kirjoitus on julkaisu alunperin 11.05.2018 osoitteessa http://padelisti.blogspot.com/2018/05/padel-maila-ei-ole-paistinpannu.html
Kommentit