Tieni alkeiskurssilaisesta aktiivipelaajaksi

Vuosi oli 2019 ja padelia pelaava miesystäväni monesti vihjaili, että "olisi kiva jos sinäkin kävisit padelin alkeiskurssin, pitäisit siitä varmasti". Mielessäni mietin, että mikä ihme jossain urheilulajissa voisi olla niin mielenkiintoista, että sitä pitää päästä pelaamaan tuntitolkulla…joka…ikinen…päivä…? Siinähän on kaikki urheilun elementit, joista henkilökohtaisesti en välitä lainkaan, nimittäin maila, pallo ja sosiaalisuus, lisäksi pitäisi varmaan olla jotenkin urheilullinenkin.

Raahauduin PadelParkin alkeiskurssille vastentahtoisesti, sillä en keksinyt oikeasti hyvää tekosyytä olla menemättä. Kurssi oli erinomainen ja opinkin perusteet jotenkuten, mutta olisihan mailapelitaustasta, tai edes jotenkuten välttävästä peruskunnosta varmasti ollut jotain hyötyä lajin omaksumisessa. Syy joka minut ajoi uudelleen kentälle oli yrittäjä itse (Tiia Sucksdorff), joka loi niin mahtavan ilmapiirin ja edellytykset sille, että laji tosiaan sai sydämeni sykkimään.

Täysin vastoin ennakkoluulojani huomasin viihtyväni kentällä paremmin kuin hyvin. Tutustuin uusiin peliporukoihin ja kehitys perustaidoissa oli nopeaa ja luontevaa. Ostin padelkengät ja ilmoittauduin ryhmävalmennukseen. Mieheltäni sain joululahjaksi, mitäpä muutakaan, kuin oman padelmailan. Harrastus oli tullut jäädäkseen.

Alla muutama kuva, kun Martina on kentällä.