Hurahtanut siihen mihin ei pitänyt

Padel-palloja ja -välineitä tulee käytettyä muita palloja paljon enemmän tätä nykyä. Beach volleyta tosin käyn vielä kerran viikossa pelaamassa Turun uudessa hallissa Padel-palloja ja -välineitä tulee käytettyä muita palloja paljon enemmän tätä nykyä. Beach volleyta tosin käyn vielä kerran viikossa pelaamassa Turun uudessa hallissa

Olen Turun äärellä Maskussa asuva 46v opettaja ja nuortenkirjailija, joka yhtäkkiä on täysin uuden lajin lumoissa. Lapsena ja nuorena läiskin kesäisin tennistä, mutta päälajini on ollut jalkapallo, jota tahkosin aina nelikymppiseksi asti (2.-4.div). Valmentajana taas olen keskittynyt lentopalloon, jossa jokunen vuosi sitten saavutin tyttäreni joukkueeni kanssa C-tyttöjen SM-hopeaa yli sadan joukkueen sarjassa. Sittemmin olen nuo lajit jättänyt taakseni.

Padelista ajattelin vielä muutama kuukausi sitten, ettei minua saa mikään ikinä innostumaan siitä - lasihäkkipelistä, joka omiin silmiini näyttikin hassulta. Toisin kävi!

Alkuvuodesta alkanutta ja viime viikkoina tiivistynyttä uutta harrastusta olen pelannut vasta noin 15 kertaa, mutta haluaisin pelata jo päivittäin! Huomaan pohtivani koko ajan jotain padeliin liittyvää: katselen YouTube-linkkejä, luen blogeja ja väline-esittelyjä, juttelen padelia paljon pelanneiden naapureitteni kanssa tekniikoista sekä siitä, missä voisin seuraavaksi kehittyä. Suorastaan ahmin kaikkea lajista. Samalla ihmettelen, miten jokin asia voikin koukuttaa niin totaalisesti vielä tässä iässä ja enemmän kuin mikään laji aiemmin! Padel-reissuistakin jo utelin.

Tasoltani olen tietenkin tässä kohtaa vielä täysin amatööri, mutta huomaan kehittyväni koko ajan. Joni Luolamaan pari opetuskertaa PadelParkissa ovat olleet superhyvät alkuunpääsyssä. Niitä ennen olin täysin kuutamolla etenkin kulmissa. Uskon, että kehitys jatkuukin samansuuntaisena, vaikka varmasti monenlaista aaltoliikettä mahtuu mukaan. Tyvestä puuhun pitää edetä, ja maltti on valttia niin kehityksessä kuin itse pelissäkin, vaikka kentällä asia välillä aina unohtuu. Jos siellä haluaa ratkaista pallot liian nopeasti, on tulos yleensä heikko. Tämä pitää näemmä oppia vain kantapään kautta! Nyt asia alkaa onneksi iskostua vanhalle jäärällekin. Ja kun vielä äskettäin sain naapurilta hyvän ohjeen lobeista - käyttää jalkoja ja kroppaa ranteen sijaan - tuli peliin yhtäkkiä ihan uusi ulottuvuus.

Juuri tullut koronasulku harmittaa, mutta toki ymmärrän asian yhteiskunnallisen merkityksen. Tiia Sucksdorffin ja lajin muiden upeiden puuhahenkilöiden puolesta surettaa eniten. Onneksi usko parempaan huomiseen elää ja ilolla saa jatkuvasti seurata uutisia eri paikkakunnille nousevista padel-halleista.

Toivottavasti pienen paussin jälkeen saadaan taas palata mahdollisimman normaaliin arkeen ja harrastaa tätä ihmelajia niin paljon kuin sielu ja kroppa sietää.

Mukavaa pääsiäistä kaikille nykyisille ja tuleville padelisteille!

Tieni alkeiskurssilaisesta aktiivipelaajaksi
Pohdintaa padelissa kehittymisestä ja valmentamise...

Hyväksymällä sallit pääsyn kolmannen osapuolen tarjoamaan palveluun https://padelisti.fi/